Vihdoinkin päästiin kotiin, meidän uuten kotiin, jossa vietämme vajaan vuoden näillä nkymin elämästämme. Tämä tuntuu niin oikealta ja ihanalta. En missään nimessä haluaisi olla missään muualla juuri nyt.
Matka tänne meni mainiosti. Pojat osasivat matkustaa mallikelpoisesti vaikka olivatkin ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Ja perillä odotus palkittiin. Rakas mieheni oli vastassa ja meidän perhe oli jälleen yhdessä, hetken ihmettelyn jälkee aukesivat puhetulvat, kaikki halusivat kertoa omat ajatuksensa samaan aikaan.
San Fransisco oli kovin tuulinen ainakin tulopäivänä, mutta perillä täällä Sonomassa ei tuule ollenkaan niin paljo silloin harvoin kun tuulee. Kuuma täällä on, erittäin kuuma ja taivas on ollut pilvetön yhtä aamupäivää lukuun ottamatta koko tämän reilun viikon minkä olemme täällä jo olleet. Aika kulkee tosi nopeaa.
Ollaan keritty tutustumaa uuteen kotiin, miten vesihanat aukeaa ja miten hella ja astianpesukone toimii. Missä pestään pyykit ja miten ruokakaupassa käydään. Kaikki on kyllä paljon helpompaa kun tuo mieheni on jo joutunut ne kaikki opettelemaan, nyt se saa opettaa minua elämään amerikkalaisittain. Tässä lähellä on monta pientä ruokakauppaa. Valikoimiltaan ihan Prisman kokoisia, tunnelmaltaan pikkukauppoja.
On mukavaa kun monet vastaantulevat tervehtii ja jutteleekin, enimmäkseen lapsille mutta kuitenkin, ihmiset on paljon ystävällisempiä täällä kun Suomessa. Tuntuu kivalle olla kohtelias toiselle kun sekin on kohtelias sinulle. Vaikka tämä on iso ja pelottava maa tuntuu vähän turvallisemmalta kun ihmiset on ystävällisiä.
Nyt kun arkiset asiat alkaa jo vähän sujumaan, aletaan selvittämään auto osto asiaa ja sitten päästään tutustumaan jo vähän kauemmaksikin kuin Sonomaan. Täällä ei nimittäin kulje bussit kovinkaa usein, koska ihmiset ei käytä niitä. Kaikilla on oma auto. Siksikin on hauskaa katsoa miten ihmiset on reagoineet kun me ollaan menty kävellen joka paikkaan reput selässä. Kaupassakin on hauskaa kun henkilökunta pakkaa sun ostokset ja sitten ne kysyy et "need a hand outside?" niin vastaan aina et ei kiitos kun ei tosiaan ole sitä autoa siellä parkkipaikalla.
Amerikan tai ainakin Kalifornian valloitus on alkanut...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti