Haave on juuri nyt hyvin lähellä toteutumista, nimittäin Los Angelesin näkeminen. Ollaan suunniteltu reissua sinne tulevana viikonloppuna koska miehelläni on ainakin 3 vapaa päivää, ainakin toistaiseksi. Ja jos se ei onnistu nyt tällä viikolla, onpahan ainakin reissu suunniteltu valmiiksi. Los Angelesiin ajaa noin 7 tuntia Sonomasta jossa asumme, se on väkiluvultaan USA:n toiseksi suurin kaupunki. Odotan todellakin innolla Hollywoodin ja Walk of Famen näkemistä. Kaikki peukut pystyssä että saamme reissun toteutumaan!!

Mieheni työkaveri vaihtaa työpaikkaa ja hänen läksiäisiä vietettiin hiljattain. Niistä puhuttiin paljon hänen työpaikallaan mutta varmuutta ei kuitenkaan ollut oliko miehenikin kutsuttu, koska tarkkoja tietoja paikasta ja ajasta ei ollut. Päivänä jolloin juhlat olivat, mieheni sai puhelinsoiton tuntia ennen juhlien alkua ja häneltä kysyttiin et "ajathan sinä" ja kun mieheni vastasi että "voin ajaa", oli auto jo buukattu täyteen työkavereita. Ja sinne hän lähti. Minua hieman ihmetytti tuo meiniki ja totesinkin heti että kunhan hyväksikäyttävät miestäni kuskina, mutta paikan päällä he kysyivätkin että miksei mieheni ottanut perhettään mukaan. Siis täh? Siellä oli ollut muidenkin tyttöystävät, vaimot ja lapset. Kukaan ei vain ollut kertonut tätä eikä muutakaan "etikettiä" miehelleni että mitä siellä tapahtuu kuinka sinne pukeudutaan, tarvitseeko ottaa jotain mukaan. He vain olettivat että mieheni tietää ja ymmärtää saapua paikalle. Tai siltä se ainakin meistä vaikutti.

Olettaminen on ikävä piirre ihmisissä, mielestäni. Siis että olettaa asioiden olevan jollain tavalla omien tietojensa mukaan. Se että elää oman napansa ympärilla eikä viitsi tai edes halua katsoa ympärilleen. Ei ole iso asia mielestäni kysyä tai puhua hieman laajemmin ja tarkemmin asioista. Tai ylipäänsä laajentaa maailmakatsomustaan. Läksiäisiä ei ehkä juhlita samalla tavalla joka maassa, ei edes joka työpaikassa. Omasta mielestäni on ainakin rikkaus, tietää eri tapoja viettää juhlia, hoitaa asioita ja ylipäätään että on eri tapoja elää elämää. Vanhempi lapseni myös usein olettaa liikaa, varsinkin kun sitä hermostuttaa jokin asia. "Se ei kuitenkaan siivoa noita leluja kohta kun se nyt haluaa leikkiä tuolla", olen kuullut sen suusta kun ollaan lähdössä esim. ulos ja pienempi poikani ei siivoa leluja sen kanssa. Ja tämä on vain yksi esimerkki. Usein sanon hänelle että älä oleta vaan puhu, kysy. Myös monet leikit menee pojilla pieleen kun ne vaan alkaa yhtäkkiä tapella sanomatta sanaakaan aiemmin kun ne olettavat toisen tekevän jotain mitä se ei todellisuudessa ole tekemässä. Yritän opettaa molempia poikiani elämään enemmän ulospäinsuuntautuneesti ja sitä todellakin täällä pääsee harjoittelemaan kun on vielä se kielimuurikin esim leikkikentällä vastassa. Toivon että tämän Amerikassa asumisen jälkeen myös he kyseenalaistavat erilaisia toimintatapoja ettei niistä tule itsestäänselvyyksiä vaan voimme hakea myös muita ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Ja että puhuminen on tärkeää, aina pitää olla aikaa kuunnella jos jokin painaa mieltä tai mietityttää. Samoin on myös miehelläni töissä, jos hän olettaa että esim. kasvikset keitetään tietyllä tavalla ja hän tekee ne niin kuin itse uskoo tekevän oikein, mutta silti miettii ettei ole aivan varma ja saa sen jälkeen sanomista kun kasvikset on keitetty väärin, kyllä tilanne suututtaa kun ohjeeksikin on annettu että kysy aina jos et ole ihan varma jostain. Siitä tulee myös hyvä mieli molemmille osapuolille kun esimies pääsee näyttämään taitojaan ja alainen on toiminut ohjeen mukaan ja saa ehkä vielä kehuja kaupan päällisiksi.

Mikään ei ole itsestään selvää. Pitäisi aina tutkia, kokeilla, miettiä, kysyä ennen kuin olettaa jonkun asian olevan jollain tavalla. On kuitenkin ihmisestä ja tilanteesta riippuvaa miten hyvin tai helposti siinä voi onnistua. Itselläni on taipumusta silloin tällöin negatiivisuuteen ja silloin saatan myös olettaa ja oletankin. Voisiko siis sillä että on positiivinen ja ulospäinsuuntautunut välttää olettamisen ongelman? Ei se ehkä niin yksinkertaista ole. Luulen että me kaikki syylllistymme siihen välillä. Oletamme jotain mikä ei ole totta. Tähänhän kompastuu myös helposti monissa ihmissuhteissa jos ei puhu tarpeeksi vastapuolen kanssa. Tätä olen todistanut hyvin läheltä itsekin. On ikävää jos joku hyvin läheinen ihmissuhde kaatuu siihen että olettaa toisesta liikaa eikä viitsi selvittää asioita perin juurin.

Tämä "syvällinen" pohdiskelu loppuu tähän. Ja lisäänpä tähän vielä haasteena kaikille tätä lukeville "älä oleta, ota selvää jos et tiedä asian olevan täysin varmasti niin". Yritän myös itse parhaani mukaan noudattaa tätä.

TULEVAISUUS

Väkisinkin on alkanut pyörimään tulevaisuus mielessä vaikka kuinka yrittää elää hetkessä. Missä ollaan ensi kesänä, missä haluaisin asua, mitä haluaisin tehdä isona?

Arki on astunut vahvasti elämään eikä mitään ihmeellistä olla tehty, toki onhan sekin kokemista, arjen eläminen Amerikassa. Tarkoituksena on kuitenkin edelleen nähdä ja kokea mahdollisimman paljon Amerikasta, jos tänne ei päästä asumaan enää tulevaisuudessa. Miehellä on ollut vapaita vain yksi siellä ja yksi täällä niin ei oikein ole minnekkään pitemmälle keretty. Ja ehkä on tullut myös hieman sellainen vaihe että ollaan oltu ihan tyytyväisiäkin ihan tässä kotinurkilla pyörimiseen.

Nyt on kuitenkin kovasti mietitty että mitä tämän jälkeen, minne sitten, jos ei saada tänne pitemmäksi aikaa jäädä? Eurooppaan, Suomeen? Ja minne sinne, ja mitä siellä? Ruvettiin jo suunnittelemaan tavaroiden myyntiä ja pakkaamista kunnes havahduttiin että ehkä ei vielä sen aika ole.. Mutta väkisin se tulee mieleen koko ajan. Tulevaisuus. Tämä hetki, siinä yritämme nyt elää ja päätimmekin että teemme listan johon kirjoitamme mitä vielä halutaan nähdä ja minne mennä Amerikassa. Ja kun miehelläni on vapaata töistä, alamme käydä listan paikkoja läpi. DisneyWorld ja Los Angeles on yksi suurimmista reissuista koska sinne täytyy varata 3-4 päivää että kerkee näkemään tarpeeksi. Elokuvat on mieheni ja minun yhteinen harrastus ja suuri unelma on nähdä Hollywood ja Beverly Hills ja kaikki ne ympäröivät alueet. Ja se haave laitetaan toteutumaan, tavalla tai toisella.

Ulkona sataa vettä, eilen paistoi aurinko. Tällainen tulee talvi kuulemma olemaan, sataa usein ja kun ei sada aurinko paistaa ja t-paidassa tarkenee ulkona. Tiesin että täällä on lämmintä koko talven mutta en todellakaan odottanut että voisin kävellä vielä marraskuussa shortsit jalassa! Lehdet tippuu niinkuin Suomessakin ja todella upea ruska näkyy puissa, kaikki on myös hyvin vihreää, niissä puissa ja pensaissa jotka eivät lehtiään tiputa. Ehkä tämä syksyinen ilma myös vaikuttaa siihen että tulee väkisinkin haikea olo kun miettii että täältä joutuu viimenään lähtemään, tämä on kuitenkin koti, kuka kodistaan haluaisi lähteä...

Amerikan valloitus jatkukoon vielä. Neljä kuukautta täynnä ja minulta kysytään jo neuvoja kaupungilla missä mikäkin on, ehkä alan jo näyttää paikalliselta... =)