No niin. Edelleen Suomessa, VÄHÄN alkaa jo tympiä. Nyt ollaan lasten kanssa asuttu jo kuukausi anoppilassa tai lapsillehan tämä on mummola. Edelleenkään ei ole mitään tietoa viisumeista tai milloin niihin liittyvät paperit mahdollisesti saapuisivat. Mut odotan kärsivällisesti, niinkuin mieheni rapakon takana kokoajan kehoittaa, vaikka se hetkittäin onkin HIEMAN hankalaa.

Nyt meillä on jo asunto Kaliforniassa ja olen nähnyt kuviakin siitä, mukava vuokra-asunto siellä odottaa. Ja käytännön asiat selkenee koko ajan pikkuhiljaa. Mies viihtyy erittäin hyvin töissä ja pääsee tekemään pitkää päivää, mikä tietysti on hyvä, niin silläkin kuluu aika nopeammin ja vapaa päivät meneekin sitten tavaroiden etsimiseen/ostamiseen, pyykkäämiseen ja yleiseen alueen tutustumiseen. Onhan se hyvä että se siellä tutustuu valmiiksi paikkoihin niin on sitten helpompi mennä lasten kanssa kun tietää jo minne mennä. Siitä pyykinpesusta mies oli funtsinut että ehkä kuitenkin se on järkevämpää ostaa se pyykinpesukone (kun ne ei kuulemma maksa kovin paljoa) kuin että lähtis lasten ja kauhean pyykkivuoren kanssa aina kaupungille kävellen. Tottahan tuokin. Saa nähä mitä kaikkea se on kerinnyt jo ostamaan kun me sinne pääsemme.

Anoppi ja appiukko luulee että me ollaan vielä juhannuksenakin Suomessa, minä taas TOIVON ja USKON että olisimme vielä toukokuun puolella siellä.. Aika näyttää..