AMERICAN DREAM

Olen seurannut Facebookissa monien eri ihmisten päivityksiä ja yllättävän usein viime aikoina sieltä on löytynyt kommentointia amerikkalaisista ihmisistä ja niiden "tyhmyydesta" ja tavasta toimia eri tilanteissa. Se sai minut miettimään ja keskustelemaan asiasta mieheni kanssa.

On totta että välillä tuntee itsensä todella tyhmäksi kun lukee esim. käyttöohjeita johonkin laitteeseen ja niissä kerrotaan laitteeseen liittyvät asiat idioottivarmasti. Niin että varmasti tyhmempikin tajuaa miten laitetta saa käyttää tai miten sitä ei missään nimessä saa käyttää. Ja kaikki mitä ei ole sanottu saa tehdä. Lasten pyörissäkin lukee isolla varoitustekstit, että "käytä kypärää aina ajaessasi" "käytä kyynär- ranne- ja polvisuojia". En sitten tiedä olisiko joku oikeasti niin radikaali, että menisi valittamaan jos lapsi kaatuisi pyörällä ja satuttaisi itsensä, koska pyörän vikahan se toki on jos se kaatuu.

Itse yllätyin siitä että baarit ei saa juottaa asiakkaitaan niin humalaan että ne eivät pystyisi ajamaan autoa. Siis täh? Eihän muutenkaan ole kovin järkevää ajaa autoa alkoholin vaikutuksen alaisena. On kuitenkin kuppilan vika jos asiakas lähtee autolla ja törttöilee. Ja se mikä on vielä omituisempaa on se, että jos poliisi pysäyttää kun olet ajanut huomiota herättävästi (koska olet humalassa) ne vain kysyvät että "mihins on matka? ja oletteko juonut alkoholia?". Jos osaat hoitaa tilanteen hyvin ja vastaat että en, eivät he puhalluta sinua, vaan antavat jatkaa matkaa. Joissain tapauksissa saatetaan myös tehdä suoraa viivaa pitkin kävelytesti ja sormella nenään osuminen, jotta saadaan todistettua ajokunto. Naurettavaa ja täysin järjetöntä, minun mielestäni.

Mutta jos mietitään tekeekö se amerikkalaiset tyhmiksi. Kertooko nämä seikat tai muutkaan sitä onko amerikkalainen ihminen viisas vai tyhmä. Ei ainakaan minun mielestäni. Jos verrataan amerikkalaisia suomalaisiin, löytyy ihan selvä ero, ainakin sosiaalisessa mielessä. Amerikkalaiset osaa nauttia elämästä, he ovat sosiaalisia, hyvin käyttäytyviä ja kiinnostuneita muista ihmisistä. Kun taas suomalaiset on enemmän sisäänpäinkääntyneitä, melankolisia ja verraten amerikkalaisiiin myös usein huonosti käyttäytyviä. Amerikkalaiset ovat niin ylpeitä isänmaastaan että oksat pois. Monikaan ei edes tiedä missä Eurooppa on tai mitä se tarkoittaa, saati että Napapiiri ja Joulupukki on Suomessa. Suomalaiset taas saavat jo perusopetuksessa koulussa kaiken tiedon maailman kartoista ja missä mikin on ja millaisia kulttuureja jne missäkin päin maailmaa voi olla. Täällä sellaisia asioita ei opeteta koulussa. Myöskään liikuntatunteja ei koulussa ole koska moni harrastaa jos ei kaikki, koulun ulkopuolella niin monia lajeja. Uskontoa ei myöskään opeteta, se on perheen oma asia. On hyvin kummallista, ainakin minun mielestäni että ainakin uset Kalifornialaiset luulevat kaiken tärkeän olevan Kaliforniassa, ettei muualla ole mitään mitä tarvitsisi nähdä tai kokea. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä. Ja itse olen ainakin niin kiinnostunut näkemään mahdollisimman paljon uutta ja erilaista niin maiden kuin kulttuurienkin suhteen etten voisi kuvitellakaan asuvani aina samalla paikkakunnalla käymättä ikinä missään.

Ei se että omistaa talon tai on vakituinen työpaikka ja kaksi lasta, auto ja koira takaa ainakaan minulle onnelista loppuelämää. Toki se on turvallista ja voihan siihenkin arkeen tehdä omia erilaisia hetkiä, käydä vaikka Tallinnan risteilyllä tai Helsingissä jossain hienossa hotellissa yöpymässä. Jippii. Minulle se vaan ei riitä. Jollekin muulle se on erittäin tärkeää, ja ehkä minullekin aikaisemmin oli. Oli iso päätös minulle henkilökohtaisesti lähteä maailman toiselle puolelle asumaan mutta en voisi olla onnellisempi tehtyäni sen. Maailmankatsomukseni on avartunut enemmän kuin uskoin sen olevan mahdollista. Joku ei ehkä olisi pystynyt lähtemään perheensä ja läheistensä luota mutta itse taas ajattelen asian niin että tämän matkan aikana huomaa ne ihmiset joita on vaan "roikottanut" jostain syystä mukana elämässään, eikä se suhde ole niin tärkeä kuin luuli. Myöskin olen miettinyt minkälaisen maailmankatsomuksen haluaisin lapsilleni opettaa esimerkilläni ja miten elämässä pärjää. Rahaa tarvitaan aina elämiseen, on vaan eri asia mihin ne rahat käyttää joita ansaitsee. Se on se ratkaiseva tekijä. Ja se että kun haluaa jotain, on myös oikeasti onnellinen saatuaan sen. Jos ei ole onnellinen, kannattaa tehdä jotain sen eteen että voisi olla onnellisempi.

Minä ja mieheni ja kaksi lastani jatkamme vielä tätä matkaa kohti huhtikuuta jonka jälkeen muutamme ja aloitamme uuden seikkailun vielä tuntemattomassa kohteessa. Eletään päivä kerrallaan nauttien jokaisesta hetkestä. Olen onnellinen siitä että olemme terveitä ja että meillä on toisemme. Sekään ei ole aina itsestäänselvyys, ainakaan terveys. Eikä sekään että ne ihmiset joita rakastat, rakastavat sinua. Ystävänpäivän lähestyessä, haluan muistuttaa kaikkia jotka vielä lukevat blogiani, että on aina mukava tietää että joku välittää sinusta, muistetaan siis ystäviä!