LIVING AMERICAN DREAM

Me löydettiin vihdoin ja viimein auto, ihan oma auto. Sen ettiminen oli kyllä aikamoinen projekti, satoja jos ei tuhansia autoja käytiin läpi ja punnattiin et mikä ois hyvä ja sitten kun löydettiin merkki piti valita niistä monista tarjokkaista paras. Mutta se löytyi. Ette muuten uskoisi että kuinka moneen paperiin laitettiin nimi että saatiin se auto omaksi, vaikka käteisellä maksettiin. Piti vakuuttaa että pidetään vakuutus autolle voimassa, piti laittaa nimi alle että auto on myyty sellaisena kuin se on, oma paperi DMV:lle mikä on sama firma kuin Suomessa katsastus-konttori. Ja autokaupalle omat laput. Huvitti kyllä se paperishow. Mutta yksi hyvä asia selvisi samalla kun tehtiin vakuutusta autolle, ja se on se että minä saan ajaa suomalaisella ajokortilla tuolla meidän autolla eikä mun tartte siis suorittaa Kalifornian ajokoetta. JEEEE! Yksi iso murhe vähemmän, se nimittäin ois ollu oma paperisotkunsa koska mulla ei ole sosiaalinumeroa täällä ja ilman sitä tai paperia jossa sen saaminen on evätty ei saa suorittaa ajokoetta.

Navigaattori on muuten erittäin hyvä keksintö. Ilman sitä ei täällä ois mitään jakoa lähtä yhtään mihinkään kauemmas, ainakaan stressittömälle ajomatkalle. Ollaan jo monta kertaa kiitelty sitä keksintöä tuolla tien päällä, on se vaan kätevä vempele. Monta kertaa oltais jo eksytty kun oltais menty vikaan ja vikaan ollaan menty useasti. Eikä muuten ole edes kalliita täällä nuo navigaattorit ja kattaa koko USAN.
Täytyy vaan uskaltaa lähtä ajelemaan..

Tänne vois ihan helposti jäädä pidemmäksikin aikaa. Miksei vaikka loppuelämäksi. Täällä todellakin viihtyy. Elämä on helppoa, arkiset asiat sujuu. Aika paljon on jo oppinut lyhyessä ajassa täkäläisestä elämänmenosta. Eikä enää tunnu että ulkomailla asuisikaan, tämä on koti. Lapsetkin uskaltaa ottaa kontaktia jo paremmin leikkikentillä muihin lapsiin vaikka kielimuuri onkin vielä olemassa. Puhutaan kotona edelleen suomea mutta kokoajan enemmän olen käyttänyt myös englantia. Ja lapset toistaa perässä mitä sanon ja kysyy innokkaina et "äiti mitä se tarkoitti". Täkäläisillä on hauskaa kun puhutaan leikkikentilläkin suomea, se varmasti kuulostaa hassulle ja monet luulee että me ollaan ranskalaisia tai saksalaisia.

Miehellä sujuu hyvin töissä, kovasti se tekee tunteja ja ahmii uutta tietoa kokoajan lisää ja lisää. Välillä sitä jo stressasi kovastikin että mitenhän sillä oikeasti sujuu siellä työnteko kun ei saanut minkäänlaista palautetta ja nyt sitä ropisee. Siis hyvää palautetta hyvästä työstä. Se on todella sinnikäs ja kova oppimaan ja halu oppia etenkin on niin kova että tulosta syntyy väkisinkin. Ja kovasti ne kyselee jo että haluaisiko se jäädä tänne pitemmäksikin aikaa ja miten perhe viihtyy. Se täällä on meidän molempien mielestä niin hienoa ja mieltä lämmittävää kun aina kysytään että "miten sinulla menee" tai "miten perhe viihtyy". Ilmeisesti tuolla miehen työpaikassa halutaan pitää kiinni hyvistä työntekijöistä. =) No, katotaan kuin meidän käy, kaikki vaihtoehdot on vielä auki, mitä maaliskuun jälkeen tehdään.

Mennään sinne minne elämä vie, ollaan onnellisia hetkestä jossa eletään, nautitaan kaikesta jota koetaan.

Aurinko paistaa ja loppuviikolle onkin luvattu 35+ asteita.. Ihanan lämmintä.