Joulu on ohi ja odottelemme uutta vuotta ja mitä se tuo tulleessaan. Näin mieleenpainuvaa ja tapahtumarikasta vuotta minulla ainakaan ei ehkä ole vielä ollut, tietysti kaikki on suhteellista, mullistava vuosi oli ainakin.
Vietimme joulun kotona, Sonomassa. Ostimme kinkun ja teimme torttuja (tosin vattuhillolla kun ei nämä amerikkalaiset tunne luumuhilloa) ja joulupipareita. Ihanat ihmiset Suomesta, etenkin anoppi, lähetti meille paljon salmiakkia ja suklaata, joten herkkujakaan ei puuttunut. Joulu oli erilainen, vaikka toivoimme että olisimme voineet viettää sen lomalla, se ei onnistunut miehen työvuorojen takia. Juhlimme joulua aatonaattona, koska silloin saimme viettää koko päivän yhdessä, eikä ollut merkitystä senkään suhteen minä päivänä sen viettäisimme koska lapset eivät vielä tietäneet tarkalleen minä päivänä lahjat tulee. Ja aikaerollakin saatiin lisää "huijattua" joulun viettoa. Lahjat ilmestyivät yön aikana kuusen alle ja mikä riemu siitä syttyikään aamulla kun lapset lahjat löytivät. Tuli paljon mieluisia lahjoja, mitä oltiin toivottu ja muutamia yllätyksiäkin pukki oli laittanut kääröihin. "Rauhallinen" joulu meidän neljän kesken, siinä mielessä että yleensä ollaan oltu koolla hieman isommalla porukalla anoppilassa. Täytyy kyllä myöntää että tunnelma oli erilainen.
Joulun tunnelma tulee kynttilöistä, jouluvaloista yleensä, jouluruuasta, sen tuoksusta, lämmöstä, läheisistä ihmisistä ympärillä. Kellään ei ole kiire, vietetään aikaa yhdessä, syödään hyvin, jännitetään pukin tuloa ja keskitytään toisiimme. Täytyy myöntää että tänä jouluna tuon tunnelman löysimme vasta myöhään iltapäivällä kun joimme ruuan päälle kahvit jouluvalojen vain valaistessa. Silloin tuntui joululta, kun istuimme yhdessä hämyisessä kahvipöydässä ja söimme yhdessä herkkuja. Muina jouluina tunnelman luonnista on vastannut aamulla joulusauna (mihin emme tänä jouluna päässyt =() ja sen jälkeen laittautuminen ja anoppilaan lähtö, tunnelma siellä on käsinkosketeltava jo ovelta. Siellä on joulun tunnelma ollut täysimmillään mielestäni joka joulu. Nautin siitä että ympärilläni on ihmisiä, läheisiä, ja saa vaan olla, syödä anopin laittamia herkkuja ja nauttia mukavasta seurasta. Olen saanut nauttia siitä jo nuorempanakin omassa kotonani, pöytä oli aina täynnä ihmisiä ja meillä oli tietyt rutiinit joka joulu, tunnelma myös siellä oli juuri oikea. Tämä on ensimmäine joulu kun mieleeni putkahti ajatus että tästä joulusta puuttuu jotain. Se oli se tunnelma jonka löysimme vasta myöhään iltapäivästä. Erilainen joulu, todellakin. Ja nyt ainakin tiedän miten haluan sen tulevina vuosina viettää.
Nyt on katseet siirretty uuteen vuoteen. Mieheni on kova ampumaan raketteja, se on peritty hänen perheen tavoista viettää uutta vuotta. Täällä Amerikassa vaan ei saa ampua tavalliset ihmiset itse raketteja, niitä ei myydä kaupassa. Haluaisimme kuitenkin nähdä ilotuksen Amerikan malliin. Miehelläni on näillä näkymin uuden vuoden aatto ja uuden vuoden ensimmäinen päivä vapaana joten pystymme sen näkemään. Tässä meidän pikkukylässä jossa asumme ei järjestetä ilotulitusta joten ajattelimme mennä San Franciscoon katsomaan sitä, voi olla että on hieman erilainen kuin Suomessa on totuttu näkemään. Innokkaimmat voivat katso YouTubesta, jos täällä siis sellasia käy lukemassa. Toivottavasti sää sallii ilotulituksen näkemisen. Tänäänkin sataa ja Friscossa on varmasti nytkin paljon sumua. Pääasia että saadaan yhdessä vaihtaa tämä unohtumaton vuosi uuteen toivottavasti yhtä unohtumattomaan vuoteen. Ja olisi niitä rakettejakin kiva nähdä. =)
Puoli vuotta tulee täyteen 1.1. minun Amerikkalaista eloani. Nopeasti aika kuluu, vielä on paljon tehtävää ja nähtävää, myös ikävä kyllä pitää alkaa miettimään muuttoa pois täältä pikku hiljaa, siinäkin on oma hommansa, auton kuljetuksineen. Ja ennen kaikkea tehdän päätös missä tulevana vuonna asutaan, minne muutetaan. Kaikki on edelleen auki. Uuden vuoden toiveeni on keksiä mitä haluaisin tehdä isona ja jos onnistun keksimään sen, aion tehdä kaikkeni saadakseni unelmieni työpaikan. Eräs ajatus kytee jo mielessäni, sen eteenpäin vieminen riippuu mieheni töistä, en siis uskalla vielä haaveilla sen toteutumisesta.
Tuokoon uusi vuosi minulle ja kaikille muillekin läheisilleni paljon mukavia uusia kokemuksia, enemmän aikaa yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa, onnistumisia työelämässä ja ennen kaikkea elämästä nauttimista täysillä vuoden jokaisena päivänä.
tiistai 28. joulukuuta 2010
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
ROPPAKAUPALLA LISÄÄ KOKEMUKSIA
Puhuin aikaisemmin siitä että olemme olleet paljon kotona emmekä oikeen nähneet tai kokeneet paljon uutta pitkään aikaan. Noh, siihen tuli muutos, viimeiset kaksi viikkoa on mennyt todella nopeasti.
Saimme unelman toteutettua ja teimme matkan Los Angelesiin, odotukset oli todella korkealla. Suunniteltiin retki todella hyvin, vertailtiin hotelleja, suunniteltiin mitä haluttiin nähdä ja mitä se kaikki tulisi maksamaan. Jo pelkkä menomatka hyvin erilaisine maisemineen oli todella ällistyttävä, ei sellaisia teitä, suoraa monta kilometriä ja vuorten läpi, ole nähty ikinä ennen. Los Angelesiin oli todella helppo ajaa ja löydettiin hotelli helposti parhaan kaverimme navigaattorin ansiosta. Kun saavuimme hotelliin ja kirjauduimme sisään, respa tarjosi heti meille erilaisia kiertoajeluita ja retkiä joita he välittivät. Yksi niistä oli alkamassa pikimiten ja ilmoittauduimme sille mukaan, se vei meidät Downtowniin näkemään kuuluisimmat paikat, Hollywood Boulevardille näkemään Walk of Famen ja esim Kodak Teatterin jota todella odotin näkeväni, sekä Sunset Boulevard ja Beverly Hills Boulevard ja teimme myös kiertoajelun alueella jossa monet kuuluisat Hollywood tähdet asuvat, ainakin osan vuodesta, monella heistä on useita koteja. Kaiken kattava kiertoajelu ja todellakin sen arvoinen pitkän ajomatkan jälkeen, emme olisi ehkä jaksaneet kävellä ominemme ja saimme paljon hyviä vinkkejä kuljettajalta joka toimi samalla oppaana, tulevia Losin päiviä varten.
Ja uskomatonta se olikin, seuraavana päivänä ajateltiin lähteä Universalin Studioille, koska ne kiinnosti myös todella paljon, luulimme että saisimme ehkä muutaman tunnin kulumaan siellä ja sen jälkeen suunnittelimme vielä lisää tutustumista Hollywood Boulevardille. Noh Universalin Studiot olivat hieman erilaiset kuin luulimme. Ne olivat huvipuisto kaikkine pikkukauppoineen ja ruokapaikkoineen, kauhutalo ja monet raidit lisänä sekä erikoistehoste näytös ja Waterworld stuntti. Kävimme myös kiertoajelulla lavasteissa ja kuvauspaikoilla ja oli todellakin sen arvoista, suu ammollaan auki sitä siinä sitten vaan ihmetteli että mihin on päässyt. Koko "kylä" mikä se alue todellakin oli kaikkine pienine yksityiskohtineen , oli todella mieleenpainuva ja uskomaton kokemus. Ja ennen kuin huomasimmekaan, oli jo ilta. Käteen jäi muistoja ja passit joilla pääsemme koko ensi vuoden ilmaiseksi Universalin Studioille. Todistimme myös sitä että metron käyttö Los angelesissa on erittäin helppoa ja turvallista ja halpaa ja mukavaa ja oli tietysti hieman jännääkin aluksi.
Jälleen hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä vielä uudestaan Downtowniin katsomaan muutaman paikan josta halusimme kuvan muistoihin. Seuraamme mieheni kanssa myös monelle suomalaiselle tuttua sarjaa Hell's Kitchen ja täällä näytettävän uusimman tuotantokauden voittaja saa vuodeksi työpaikakseen Los Angelesin JW Marriottin LA Market nimisen ravintolan keittiön. Ja sen halusimme ikuistaa, samalla näimme myös kiertoajelulta tutut NOKIA teatterin ja STAPLES Centerin. Illalla suuntasimme Hollywood Christmas Paradeen joka pidettiin Hollywood Boulevardilla. Tuuli oli todella kylmä ja jäätävä emmekä pystyneet katsomaan kuin puolet paraatista mutta tuli siinäkin jo nähtyä aika lailla sitä miten amerikkalaiset todella nauttivat paraateista. Ja näin tuttuja kasvoja Tunteista ja tuoksuista ja Boldareista tutun Ridgen eli Ronn Mossin. Googlettamalla myöhemmmin selvisi myös ketä muut paraatissa olleet olivat. Enimmäkseen tv-sarjoista tuttuja kuuluisuuksia.
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti kotia. Tulimme Losiin 5 tietä joka kulkee Kalifornian halki pystysuunnassa ja kotiin päätimme lähteä rantatietä pitkin, ainakin osittain. Ja se olikin hyvä valinta, näimme hyvin erilaista maastoa, meren ja nohtumatonta sekin oli, menimme myös San Josen "läpi" ja näimme todella ikävän ruuhkan, onneksi meidän suunta veti hyvin, ei siis jouduttu seisomaan moneksi tunniksi liikenteeseen toisin kuin etelään päin menevät joutuivat. San Fransiscosta kotiin olikin jo tuttu tie. Erittäin hyvin onnistunut reissu, unohtumaton ja näimme juuri sen mitä halusimmekin, yllätyimme siitä ettei siellä ollut niin paljon ihmisiä kuin luulimme. Ehkä se johtui Kiitospäivä-viikonlopusta, tiedä häntä.
Losin reissusta toivuttuamme aloimme miettiä joulua, lahjoja ja missä sen haluaisimme viettää. Nyt on kuusi olohuoneessamme, koristeltuna niinkuin kaikilla muillakin amerikkalaisilla on jo, täällä se laitetaan jo ajoissa. Myös hieman muita koristeita laitoimme, että tuntuisi enemmän jouluiselta, sään puolesta kun se ei tunnu siltä. Nyt selvisi ihan oman kokemuksen kautta myös miksi amerikkalaiset koristaa jouluna niin suuresti ja miten heillä on siihen varaa. Kaikki valot ja muutkin suuret pihakoristeet (ilmatäytettävät, puiset, valoilla ja ilman) on todella edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Ollaan nähty muutama todella uskomaton piha, illallä kävelylenkillä, ei voi kun ihmetellä, ne on juuri sellaisia kuin elokuvista näkee, ja mekin luultiin että niin on vaan elokuvissa. Lahjat Suomen suuntaan on viimeistä silausta vaille valmiit ja lähtee pukin matkaan alkuviikosta, katsotaan kerkeääkö perille ajoissa, joulukortit saatiin askarreltua valmiiksi ja lähetettyä alkuviikosta. Nyt täytyisi enää miettiä missä itse viettäisimme joulun. Suomeen emme ole tulossa, emme vielä tiedä mieheni työvuoroistakaan mutta olemme miettineet että ehkä se joulun vietto voisi tapahtua jossain muualla kuin omassa kotona tänä vuonna kun se on muutenkin erilainen, jos siis mieheni ei ole töissä joulun pyhinä. Joulu Disneylandissa tai Las Vegasissa voisi olla "hieman" erilainen...
Eilen vietimme pikkujouluja suomalaisten yhteisössä täällä Sonomassa. Odotimme näkevämme muita Kalifornialaisia nuoria perheitä mutta harmiksemme niitä ei montaa ollut, myös monet lapset puhuivat pelkästään englantia. Onneksemme pöytäseurueemme oli erinomainen. Vanhempi poikani pääsi elementtiinsä kun sai vierustoverikseen nuoren miehen joka puhui suomea. Ei montaa hiljaista hetkeä ollut. =)) Suomalaiset on rehellisiä tuli selväksi myös kolmelle muulle jotka istuivat pöydässämme, he puhuivat englantia mutta olivat kiinnostuneita tietämään mitä poikani puhui uuden kaverinsa kanssa. Erittäin mielenkiintoisia taustoja on monella suomalaisjuurisella iäkkäämmällä ihmisellä Kalifroniassa, pöydässämme istui yksi heistä. Isoäiti jonka oma mummo oli suomalainen, syntynyt Suomessa. Itse hän oli syntynyt Amerikassa mutta näki että hänen suonissaan virtasi suomalainen veri erittäin vahvasti. En olisi uskonut miten ystävällinen hän oli, monet täällä vain näyttävät ystävällisiltä ja ovat sitä kohteliaisuuden vuoksi mutta tämä rouva todella oli todella sydämellinen ja kiinnostunut meistä. Vaihdoimme hänen kanssaan ajatuksia suomalaisesta luonteesta ja periaatteista ja todella tykästyin tähän rouvaan. Vielä tänä aamunakin ihmettelin ja mietin sitä rouvaa hänen puhelinnumeronsa ja sähköpostinsa kädessäni, voiko tällaisia ihmisiä oikeasti asua täällä. Ruoka oli myös hyvää ja joulupukkikin kävi tuoden lapsille lahjoja. Mukaan jäi myös karjalanpiirakoita ja pullapitko, ja oli hyvää täytyy sanoa. Ikimuistoinen iltapäivä.
Tänään mietimme ja päätämme lähdemmekö vai emmekö huomenna johonkin pidemmälle jälleen autolla. Pari kohdetta on mielessä ja neljä vapaapäivää miehelläni todennäköisesti, joten ehtisimme hyvin pienelle lomalle jälleen...
Mukavaa joulun odotusta teille kaikille jotka saitte tämän pitkän kertomuksen luettua. Viettäkää lämmin ja iloinen, kiireetön joulu ihmisten kanssa joista välitätte. Minäkin vietän joulun minulle rakkaimman perheen, eli omani, kanssa. Rauhaa ja rakkautta kaikille niinkuin mieheni joku joulu sanoo kun kysyn mitä hän haluaisi joulupukilta, se on ihan hyvä toive.
Saimme unelman toteutettua ja teimme matkan Los Angelesiin, odotukset oli todella korkealla. Suunniteltiin retki todella hyvin, vertailtiin hotelleja, suunniteltiin mitä haluttiin nähdä ja mitä se kaikki tulisi maksamaan. Jo pelkkä menomatka hyvin erilaisine maisemineen oli todella ällistyttävä, ei sellaisia teitä, suoraa monta kilometriä ja vuorten läpi, ole nähty ikinä ennen. Los Angelesiin oli todella helppo ajaa ja löydettiin hotelli helposti parhaan kaverimme navigaattorin ansiosta. Kun saavuimme hotelliin ja kirjauduimme sisään, respa tarjosi heti meille erilaisia kiertoajeluita ja retkiä joita he välittivät. Yksi niistä oli alkamassa pikimiten ja ilmoittauduimme sille mukaan, se vei meidät Downtowniin näkemään kuuluisimmat paikat, Hollywood Boulevardille näkemään Walk of Famen ja esim Kodak Teatterin jota todella odotin näkeväni, sekä Sunset Boulevard ja Beverly Hills Boulevard ja teimme myös kiertoajelun alueella jossa monet kuuluisat Hollywood tähdet asuvat, ainakin osan vuodesta, monella heistä on useita koteja. Kaiken kattava kiertoajelu ja todellakin sen arvoinen pitkän ajomatkan jälkeen, emme olisi ehkä jaksaneet kävellä ominemme ja saimme paljon hyviä vinkkejä kuljettajalta joka toimi samalla oppaana, tulevia Losin päiviä varten.
Ja uskomatonta se olikin, seuraavana päivänä ajateltiin lähteä Universalin Studioille, koska ne kiinnosti myös todella paljon, luulimme että saisimme ehkä muutaman tunnin kulumaan siellä ja sen jälkeen suunnittelimme vielä lisää tutustumista Hollywood Boulevardille. Noh Universalin Studiot olivat hieman erilaiset kuin luulimme. Ne olivat huvipuisto kaikkine pikkukauppoineen ja ruokapaikkoineen, kauhutalo ja monet raidit lisänä sekä erikoistehoste näytös ja Waterworld stuntti. Kävimme myös kiertoajelulla lavasteissa ja kuvauspaikoilla ja oli todellakin sen arvoista, suu ammollaan auki sitä siinä sitten vaan ihmetteli että mihin on päässyt. Koko "kylä" mikä se alue todellakin oli kaikkine pienine yksityiskohtineen , oli todella mieleenpainuva ja uskomaton kokemus. Ja ennen kuin huomasimmekaan, oli jo ilta. Käteen jäi muistoja ja passit joilla pääsemme koko ensi vuoden ilmaiseksi Universalin Studioille. Todistimme myös sitä että metron käyttö Los angelesissa on erittäin helppoa ja turvallista ja halpaa ja mukavaa ja oli tietysti hieman jännääkin aluksi.
Jälleen hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä vielä uudestaan Downtowniin katsomaan muutaman paikan josta halusimme kuvan muistoihin. Seuraamme mieheni kanssa myös monelle suomalaiselle tuttua sarjaa Hell's Kitchen ja täällä näytettävän uusimman tuotantokauden voittaja saa vuodeksi työpaikakseen Los Angelesin JW Marriottin LA Market nimisen ravintolan keittiön. Ja sen halusimme ikuistaa, samalla näimme myös kiertoajelulta tutut NOKIA teatterin ja STAPLES Centerin. Illalla suuntasimme Hollywood Christmas Paradeen joka pidettiin Hollywood Boulevardilla. Tuuli oli todella kylmä ja jäätävä emmekä pystyneet katsomaan kuin puolet paraatista mutta tuli siinäkin jo nähtyä aika lailla sitä miten amerikkalaiset todella nauttivat paraateista. Ja näin tuttuja kasvoja Tunteista ja tuoksuista ja Boldareista tutun Ridgen eli Ronn Mossin. Googlettamalla myöhemmmin selvisi myös ketä muut paraatissa olleet olivat. Enimmäkseen tv-sarjoista tuttuja kuuluisuuksia.
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti kotia. Tulimme Losiin 5 tietä joka kulkee Kalifornian halki pystysuunnassa ja kotiin päätimme lähteä rantatietä pitkin, ainakin osittain. Ja se olikin hyvä valinta, näimme hyvin erilaista maastoa, meren ja nohtumatonta sekin oli, menimme myös San Josen "läpi" ja näimme todella ikävän ruuhkan, onneksi meidän suunta veti hyvin, ei siis jouduttu seisomaan moneksi tunniksi liikenteeseen toisin kuin etelään päin menevät joutuivat. San Fransiscosta kotiin olikin jo tuttu tie. Erittäin hyvin onnistunut reissu, unohtumaton ja näimme juuri sen mitä halusimmekin, yllätyimme siitä ettei siellä ollut niin paljon ihmisiä kuin luulimme. Ehkä se johtui Kiitospäivä-viikonlopusta, tiedä häntä.
Losin reissusta toivuttuamme aloimme miettiä joulua, lahjoja ja missä sen haluaisimme viettää. Nyt on kuusi olohuoneessamme, koristeltuna niinkuin kaikilla muillakin amerikkalaisilla on jo, täällä se laitetaan jo ajoissa. Myös hieman muita koristeita laitoimme, että tuntuisi enemmän jouluiselta, sään puolesta kun se ei tunnu siltä. Nyt selvisi ihan oman kokemuksen kautta myös miksi amerikkalaiset koristaa jouluna niin suuresti ja miten heillä on siihen varaa. Kaikki valot ja muutkin suuret pihakoristeet (ilmatäytettävät, puiset, valoilla ja ilman) on todella edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Ollaan nähty muutama todella uskomaton piha, illallä kävelylenkillä, ei voi kun ihmetellä, ne on juuri sellaisia kuin elokuvista näkee, ja mekin luultiin että niin on vaan elokuvissa. Lahjat Suomen suuntaan on viimeistä silausta vaille valmiit ja lähtee pukin matkaan alkuviikosta, katsotaan kerkeääkö perille ajoissa, joulukortit saatiin askarreltua valmiiksi ja lähetettyä alkuviikosta. Nyt täytyisi enää miettiä missä itse viettäisimme joulun. Suomeen emme ole tulossa, emme vielä tiedä mieheni työvuoroistakaan mutta olemme miettineet että ehkä se joulun vietto voisi tapahtua jossain muualla kuin omassa kotona tänä vuonna kun se on muutenkin erilainen, jos siis mieheni ei ole töissä joulun pyhinä. Joulu Disneylandissa tai Las Vegasissa voisi olla "hieman" erilainen...
Eilen vietimme pikkujouluja suomalaisten yhteisössä täällä Sonomassa. Odotimme näkevämme muita Kalifornialaisia nuoria perheitä mutta harmiksemme niitä ei montaa ollut, myös monet lapset puhuivat pelkästään englantia. Onneksemme pöytäseurueemme oli erinomainen. Vanhempi poikani pääsi elementtiinsä kun sai vierustoverikseen nuoren miehen joka puhui suomea. Ei montaa hiljaista hetkeä ollut. =)) Suomalaiset on rehellisiä tuli selväksi myös kolmelle muulle jotka istuivat pöydässämme, he puhuivat englantia mutta olivat kiinnostuneita tietämään mitä poikani puhui uuden kaverinsa kanssa. Erittäin mielenkiintoisia taustoja on monella suomalaisjuurisella iäkkäämmällä ihmisellä Kalifroniassa, pöydässämme istui yksi heistä. Isoäiti jonka oma mummo oli suomalainen, syntynyt Suomessa. Itse hän oli syntynyt Amerikassa mutta näki että hänen suonissaan virtasi suomalainen veri erittäin vahvasti. En olisi uskonut miten ystävällinen hän oli, monet täällä vain näyttävät ystävällisiltä ja ovat sitä kohteliaisuuden vuoksi mutta tämä rouva todella oli todella sydämellinen ja kiinnostunut meistä. Vaihdoimme hänen kanssaan ajatuksia suomalaisesta luonteesta ja periaatteista ja todella tykästyin tähän rouvaan. Vielä tänä aamunakin ihmettelin ja mietin sitä rouvaa hänen puhelinnumeronsa ja sähköpostinsa kädessäni, voiko tällaisia ihmisiä oikeasti asua täällä. Ruoka oli myös hyvää ja joulupukkikin kävi tuoden lapsille lahjoja. Mukaan jäi myös karjalanpiirakoita ja pullapitko, ja oli hyvää täytyy sanoa. Ikimuistoinen iltapäivä.
Tänään mietimme ja päätämme lähdemmekö vai emmekö huomenna johonkin pidemmälle jälleen autolla. Pari kohdetta on mielessä ja neljä vapaapäivää miehelläni todennäköisesti, joten ehtisimme hyvin pienelle lomalle jälleen...
Mukavaa joulun odotusta teille kaikille jotka saitte tämän pitkän kertomuksen luettua. Viettäkää lämmin ja iloinen, kiireetön joulu ihmisten kanssa joista välitätte. Minäkin vietän joulun minulle rakkaimman perheen, eli omani, kanssa. Rauhaa ja rakkautta kaikille niinkuin mieheni joku joulu sanoo kun kysyn mitä hän haluaisi joulupukilta, se on ihan hyvä toive.
Tilaa:
Kommentit (Atom)