Lähtöpäivä häämöttää..

No niin, nyt alkaa jo olla lähempänä lähtö Amerikkaan. Tällä viikolla kävin Amerikan suurlähetystössä haastattelussa ja passit jäi sinne oottelemaan viisumeitten valmistumista. Ne siis myönnettiin meille ja nyt vaan odotellaan koska ne valmistuvat ja saapuvat meille postilla. JEI! Kyllä tämä onkin ollut yhtä odottamista..

Nyt siis on todennäköistä että lähdemme juhannusviikolla. Heti kun viisumit saapuu ruvetaan varaamaan lentoja, onneksi niitä saa vaikka heti seuraavalle päivälle! Laukut on jo osittain pakattu ja muutkin asiat on mielessä pyöritelty että mitä pitää muistaa hoitaa ennen lähtöä.

On se kyllä välillä haikeatakin, oltiin hyvästelemässä tai ennemminkin sanomassa heipat joksikin aikaa lasten hyville leikkikenttäkavereille ja siinä sen tajusin kuinka haikeata on jättää tutut, tärkeät ihmiset tänne ja lähteä isoon maailmaan. Vaikka ihan varmasti tuleekin pidettyä yhteyttä niin se että voi fyysisesti nähdä on kuitenkin eri asia. Ne on kuitenkin tähän asti olleet henkireikä että on voinut parantaa maailmaa muiden äitien ja kavereiden ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Täytyy nyt vaan löytää uudenlainen tapa tehdä se. Kiitollinen täytyy olla kun on saanut niin monenlaista tukea tähän pitkään odotteluun, niin kavereilta kuin sukulaisiltakin. Jokainen on auttanut omalla tavallaan. Kiitos, täydestä sydämestä. Ja onhan tuo oma mieskin auttanut nyt yli kaksi kuukautta jo sähköisesti tuolta rapakon takaa että voihan se tuki tulla sitäkin kautta.

Mutta nyt riittää tämä vuodatus, ketään en meinaa hyvästellä loppuelämäksi, toivon vielä näkeväni kaikki rakkaat ihmiset tulevaisuudessakin! Nyt alkaa odotus jotta pääsen elämään uutta erilaista elämää Amerikassa ja uskon että siitä tulee seikkailu ja elämys arjen keskellä. Ainakin se on erilaista elämää kuin täällä tutussa ja turvallisessa Suomessa. Mahdollisuus jota ei meidän perhe missään nimessä halunnut jättää ottamatta. En malta odottaa.. mutta sen on ihan pian käsillä..