Heipä vaan hei. Kesäkuu vaihtui tänään ja toivomukseni ei toteutunut, eli olemme edelleen Suomessa ja arvatkaapa mitä? En tiedä yhtään koska pääsemme lähtemään! Jei!
Ei no, ihan hyvin tämä aika on tässä kulunut, on tullut nähtyä ainakin paljon ihmisiä ja tekemistä on riittänyt. Ja paremmin oma hermokin on kestänyt tätä "yksinhuoltajuutta" kun osasin odottaa. Vaikka pinna onkin ollut välillä "vähän" kireällä. Kaksi kuukautta tulee kohta täyteen asumista appivanhemmilla, niilläkin hermo ilmeisesti vielä kestää koska saamme asua täällä. Ja ihan hyvin on mennyt ottaen huomioon ettei kukaan meistä tiennyt että tämä "vierailu" kestää näin kovin kauan.
Kyllä vaan kovasti on mielessä se uusi koti siellä rakapon takana ja uusi elämä. Se jännittää ja kutkuttaa mielessä vähän väliä ja ikäväkin alkaa jo olla aika kovasti sitä miun miestä siellä.. Mutta onneksi on nuo kaksi miehen alkua tuossa mukana koko ajan päivän touhuissa niin ei paljon kerkeä murehtimaan.
Joo ei päästy tosiaan lähtemään toukokuun puolella, tiukille taitaa vetää tuon juhannuksen kanssakin. Saa nähä keretäänkö ennen sitäkään, kumma kyllä miten hankalaa ja aikaa vievää puuhaa tuo amerikkaan lähtö on. Ei voi kun ihmetellä ja miettiä että voi kun voisin tehdä tuon itse niin se olisi tehty jo aika päiviä sitten! =) Jatkanpa taas sähköpostin ja tavallisen postin kyttäämistä, kunnes onnistaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti